Eilinen torstain esitys tanssittiin kirkkaassa auringonpaisteessa. Ilma oli siis mitä mahtavin. Tähän kolmanteen esitykseen oli saapunut runsaasti yleisöä, liekö Aamulehden juttu saman päivän lehdessä vienyt tietoa teoksesta suuremmalle kansalle. Tanssijat olivat rentoutuneita ja samalla valppaita. Taltioimme teoksen videolle myöhempää katselua varten.

Tämänpäivän esitys sujui sekin mukavasti. Auringon tilalla tosin puhalsi navakka tuuli, joka toi ilmapalloihin ylimääräistä eloa. Koin jännityksen hetkiä pallojen viskautuessa tuulenpuuskan mukana sinne tänne, onneksi tanssijat pysyivät vielä maassa. Erityisen lisämausteensa tässä teoksessa antavat ohikulkijat, kaupungin äänet, kommentit ja ilmeet. Koskaan ei voi tietää, milloin innokas koira hyppelehtiin tanssijoiden välistä, miten pyöräilijä päättää ohittaa pallorivistön tai kuuluuko auton tööttäys samalla hetkellä kun tanssija laskeutuu maahan. Teos muuttuu sen ympäröivien ihmisten liikkeiden ja tekojen mukana. Syntyy uusia yhteyksiä ja assosiaatioita. Sellaisia, joita ei ole voinut etukäteen päättää. "Mää ajattelinkin, että onkos noi kunnossa, mutta nehän tanssii!" kuulin tänään sivukorvalla tuulen huminan seasta. Vau.