Teos alkaa löytää muotoaan ja palaset loksahdella kohdilleen. Viimeksi Tampereen viimassa ja lumipyryssä ollessani pohdin teoksen esityspaikkaa. Kuinka iso esitystila voi olla, että tanssijat vielä huomataan? Hassua, että kaupunkiin voi hukkua vaikka onkin näkyvillä. Tällä harjoituskerralla lumi oli jo jättänyt meidät rauhaan ja tanssijoiden kumisaappaat painuivat mukavasti hiekkaiseen liejuun. Nyt on hyvä pito, kehuivat tanssijat! Rajasimme tanssialueen koskemaan virran mutkaa, Hämeensillan kainaloon, vasemmalle puolelle rautatieasemalta päin kuljettaessa. Tanssijoilla on punaiset takit, joihin on kiinnitetty punaisia ilmapalloja. Haluamme erottua massasta! Menimme teoksen läpi perjantaina iltapäivällä muutamaan otteeseen. Ohi kulkevat ihmiset katselivat touhujamme kiinnostuneina. Hyvä niin!

MINÄ SINÄ HÄN ME TE HE on rakennettu siten, että se koostuu lyhyistä kohtauksista, joista muodostuu noin kahdenkymmenen minuutin teos. Kohtauksia voi seurata hetken verran tai pysähtyä katsomaan koko teoksen. Tanssijat tanssivat yksin ja yhdessä, ilmapallojen kanssa ja ilman. Tästä jatketaan...