Tunnelmia

Kaksi esitystä takana päin, mukaan lukien ensi-ilta ja seuraavaa esitystä odottelen. Ensi-ilta oli jännittävä. Valmistautuessani esitykseen mietin, muistanko kaiken; Tarvikkeet, vaatteet, ilmapallot ja niin edelleen. Sujuuko teos hyvin vai tuleeko esityksessä "se niin pelottava" balck out-muistinmenetys? Jännitys kuitenkin kuuluu asiaan, sillä se auttaa keskittymään ja virittämään aistit avoimiksi. Jokaista esitystä jännittää, mutta se on erilaista riippuen päivästä. Ennen toista esitystä jännitin, mutta koin olevani rauhallisempi ja hiljaisempi kuin ensi-illassa.
Tähän asti esitykset ovat menneet hyvin ja on ollut mukava menininki!

Koska kyseessä on ulkoilmateos, ja ympäristö elää koko ajan, mitä vain voi tapahtua. Ilmapallot luovat lisäjännitystä teoksen sujumiseen. Säilyvätkö ilmapallot ehjinä? Karkaako minulta pallo? Sotkuvatko minun ja Elsan pallot keskenään? Sotkunko minä omiin palloihini? Muutokset teoksen oletetussa kulussa vaikuttavat esiintyjän toimintaan. Mitä nyt tehdään? Sellaisessa tilanteessa, jossa jotain ennalta arvaamatonta tapahtuu, tanssija joutuu improvisoimaan, herkistymään tilanteelle, jotta teos säilyisi ehjänä. Tunnelma on jännittynyt, mutta samalla täytyy pysyä rentona ja valppaana sekä tehdä nopeita päätöksiä. Tanssijoiden täytyy pitää silmät auki mitä tapahtuu ja reagoida toistensa tekemisiin.

MINÄ SINÄ HÄN ME TE HE -teos esitetään vilkkaalla paikalla aivan Tampereen sydämessä. Koen esityspaikan mielenkiintoiseksi ja miellyttäväksi, vaikka ympärillä on ihmisiä ja liikennettä. Hulinaa ei ole ainoastaan ympärillä vaan välillä jalankulkijat ja pyöräilijät halkovat Minun ja Elsan välistä tilaa ja jakavat saman tilan meidän kanssamme. He ovat osa samaa kaupunkikuvaa, osa teosta. Muuttaako teos sitä, miten ohikulkijat katsovat kapunkiympäristöä ja sen ihmisiä?