Sunnuntain viimeinen esitys tanssittiin auringonpaisteessa, tuulessa ja vaalipäivän humussa. Katsojia kertyi tänäänkin paljon virran varrelle. Koregrafilla oli jo haikeat tunnelmat, kuten aina viimeistä esitystä seuratessa. Esittävän taiteen ja tanssin luonteenpiirteeseen kuuluu hetkellisyys, josta jää muisto ja mielikuva. Taltioinnin ja valokuvien avulla teos pysyy mielessä mutta aidosti sen saa takaisin vain tekemällä sen uudestaan. Kuulin taas kommentteja ja yhdessä teosta kuvattiin seremonian omaiseksi, hitaaksi vaellukseksi kaupungin varrella. Viimeisessä esityksessä korostuikin liikkeen hidas muotoutuminen jännittyneen ja vilkkaan vaalipäivän rinnalla. Askeleet hidastuvat, katse kääntyy hetkeksi seuraamaan tanssivia punatakkisia tyttöjä, ilme värähtää. Tanssi on koskettanut ohikulkijaa.
Tanssiteokseen prosessiin kuuluu teoksen valmistamisen, harjoittelemisen ja esitysperiodin lisäksi teoksesta palautuminen. Teoksesta ikäänkuin luovutaan, ei ehkä kokonaan mutta hetkeksi. Tanssijoita kiitetään, esitysvaatteet laitetaan pesuun ja pakataan säilöön, teoksesta videoitua materiaalin kootaan ja samalla teoksen merkitys alkaa tekijälle kirkastua entisestään. Mutta aivan ensimmäiseksi pitää antaa ajan kulua, ottaa etäisyyttä juuri tapahtuneeseen. Antaa teoksen laskeutua mieleen. Ja sitten; mitä tulikaan tehtyä?
Siitä vielä myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti